Loka- marraskuu 2009/ Veneemme on nostettu hyvissä ajoin kuivalle maalle ja saatettu ansaittuun lepoon talveksi pressun alle. Nosto sinällään ei tuonut mitään yllätyksiä, sillä olemme nostaneet veneen kesän aikana 5 kertaa ylös lähinnä pohjan pesuja varten. Muu aika on kulunut tulevan kauden suunnittelussa. Olemme huomanneet aikaisemmista vuosista että miehistön läsnäoloon vaikuttaa oleellisesti ajoissa suunniteltu ohjelma. Tämän lisäksi neuvottelut yhteistyökumppaneiden kanssa käyvät kuumimmillaan.

Kauden 2010 ohjelman luomiseen on vaikuttamassa Tukholman alueella kehittynyt X-35 toiminta. Uudet venekunnat ja systemaattinen harjoittelu tulee tarjoamaan korkeatasoisia kilpailuja. Vielä kun vastaan asettuu paikallinen Volvo Ocean Race stara OD- luokassa lienee sanomattakin selvää että se on koettava.

Tasoituspurjehduksen saralla vellova keskustelu sääntöjen paremmuudesta jatkunee myös tänä syksynä. Seuraamme tätä takarivistä ja teemme päätöksiä kun asiat ovat selvillä.

Pikkujoulukausi alkaa kohta, niin meilläkin X.O Sailingteamissä. Keskustelut viime vuotisista on juuri laantunut, joten on aikakin uudelle kierrokselle. Uudet jäsenemme eivät edes tiedä mihin joutuvat. Tästä syystä tulevan kauden miehistövalinnat tehdäänkin vasta näiden jälkeen.

13.9.2009 Syysseilaus/ Syksystä ei juuri ollut tietoa kun kaikkiaan reilut 25 venettä kokoontui lähtölinjalle auringon helliessä venekuntia. EMK:n järjestämässä Syysseilauksessa purjehdittiin ensiksi ratapurjehdus ja heti perään saaristopurjehdus. Ratakilpailu purjehdittiin Kytön eteläpuolella, josta suunnattiin saaristopurjehdukselle muutaman mutkan kautta Rysäkarin takaa Melkille, ja sieltä maaliin Haukilahteen.

Ratapurjehdukseen saimme kohtuu hyvän startin Lexuksen ja Lunan otettua kärkipaikat. Tuulen shiftit mietityttivät, samoin edellä ajaneet pienempien luokkien veneet piti ottaa tarkasti huomioon. Kolmen ratakierroksen jälkeen olimme hyvissä asemissa ja viimeisen alamerkin kierron jälkeen saimme vielä ohitettua Blue Cafen ja lopputuloksissa olimme hienosti toisena, vain 6 sekuntia Charismalle jääneenä.

Saaristopurjehdukseen saimme hyvän startin. Lähdimme Lexuksen kanssa vetämään letkaa kohti ensimmäistä ylämerkkiä. Muutamat veneet yrittivät ajaa spinnulla seuraavalle merkille, mutta se ei välttämättä ollut nopein vaihtoehto, meillä fokka-stuura yhdistelmä toimi hyvin. Hetkeksi spinnu ylös ja lenssiajoa Kytön selällä, kunnes lähdimme kryssimään kohti Rysäkaria kun pamahti. Stuuran skuuttin bloki irtosi puomin päästä. Vauhtimme laski merkittävästi struuran skuuttaamisen ollessa mahdotonta. Aloitimme välittömästi korjaustyöt. Noin parin minuutin työ tuotti tulosta ja saimme veneen taas kulkemaan. Miinuspuolena tietysti oli että muutama vene pääsi ohitsemme. Radan merkkaus aiheutti navigaattorillemme hieman pohdintaa (”etelä-viitta Rysäkarin etelä puolella” oli aika summittainen käsite, varsinkin kun niitä oli kaksi kappaletta, tai jopa kolme) piti kiertää, no me päätimme kiertää varmuuden vuoksi kummatkin, osan veneistä kiertäessä vain jomman kumman. Melkin takaa ajettiin spinnulla kohti Haukilahtea ja maaliviivaa. Lopputuloksissa olimme vaikeuksista huolimatta kolmansia!

Tulokset yhteenlaskettuna venekuntamme sijoittui hienosti kolmanneksi (radalla toinen, saaristossa kolmas)! Aurinkoinen ja lämmin sää kruunasi hienot kilpailut, hieno purjehduspäivä! Onnea voittajille ja kiitokset järjestelyistä EMK:lle.

Elokuu 2009/ X-Cup Hanko, Helsinki- Tallinna Race, Tiistai- ja Keskiviikkokisoja.

Lomakauden jälkeen ensimmäisenä oli Hangossa järjestetty X- Cup. Alustavasti luokkaamme oli ilmoittautunut viisi venettä ja kisana oli avoin luokkamestaruus. Paikalle saapui ainoastaan Diavoletto ja Laura X joten isoa kisaa ei saatu aikaiseksi. Kisat ajettiin erittäin heikoissa tuulissa aurinkoisen taivaan alla. Ensimmäisenä päivänä vauhtimme oli hukassa emmekä pystyneet vastaamaan haasteeseen. Toiseen päivään löysäsimme rikiä merkittävästi ja tällä muutoksella vauhtimme parani oleellisesti. Diavoletto pystyttiin pitämään takana, mutta Laura X: n vauhtiin ei ollut asiaa. Tapahtumana kuitenkin hieno, ja kaiken kaikkiaan paikalla 41kpl X- Yachts valmistamaa venettä. Toivottavasti saamme tälle jatkoa.

Helsinki- Tallinna race ajettiin perinteisesti perjantai- lauantai välisenä yönä. Tuulet olivat koko matkan etelän jan kaakon puoleisia, joten sivutuuliajona mentiin suurin osa matkasta. Ainoastaan Tallinnan matalalta otettiin lyhyt vastatuuliosuus. Tällöin isopurjeestamme repesi skuuttikulma irti, ja olimme pakotettuja ottamaan reivi käyttöön. Itse kisassa otimme erittäin huonon lähdön, ja tätä virhettä paikattiin koko loppumatka. Kilpailu käytiin IRC tasoituksilla eikä mainittavaa tulosta syntynyt. Sen sijaan keskinäinen kilpailumme sisarveneen kanssa päättyi voittoomme. Tästä syystä nautimme kuohuvaa koko miehistön voimin, Diavoleton tarjoamana.

Tiistaikilpailuissa kävimme harjoitusmielessä. LYS tasoituksella ajettavissa kilpailuissa on kuitenkin aina paljon veneitä mukana. Kerkesimme ajamaan kaksi osakilpailua joista otimme sijat yksi ja kolme. Sijat sinällään ei kerro paljonkaan, oleellisempaa oli saatu kokemus miehistölle ja rikin trimmeistä. Veneemme tuntuu olevan erityisen herkkä rikitrimmille, varsinkin alle 12kn tuulissa.

Keskiviikkokilpailuista otimme myös ensimmäisen osakilpailuvoiton. Tätä on hakenut osa miehistöstämme jo neljä kesää. Iloista on ollut todeta nousujohteinen kehityskaari koko joukkueen tekemisessä. Siinä missä aikaisempina vuosina on taisteltu keskikastissa, on tänävuonna noustu taistelemaan kärkikolmikossa.

Heinäkuu 2009/ X.O Sailing Team Archipelago Raidissa 2009-Heinäkuun makean veden kisoja

Alkukesän tiivis X-35 MM-projekti vaihtui lomapurjehdukseksi Heinäkuulle mentäessä.

Suomen juomavesialtaalla suoritettavassa Päijännepurjehduksessa oli X.O Sailing Teamista mukana Anssi ripeällä sporttipaatilla S/y Auvolla ja Janne rantakateilla seilattavassa Päijänne Raidissa. Anssi ja Auvo veikin arvostetun kokonaiskilpailun voiton tasoitetuilla ajoilla, ja Janne sijoittui toiseksi Päijänne Raidissa. Raidin voittoon oli kaikki mahdollisuudet, mutta förstaagin irtoaminen muutama maili ennen maalia vesitti toivon voitosta. Sakkeleiden kireys kannattaa tarkistaa ennen vesille menoa!

Hyvä tulos Päijänteeltä antoi edellytyksiä miettiä tulevia koitoksia. Päijänne Raidissa oli Jannella kipparina Nora Eskola, ensimmäisissä kattikisoissaan. Hyvä tulos antoi mahdollisuuden ajatella vielä lisää seilattavaa loppukesää kohti. Pikku hiljaa alkoi kiinnostus kasvaa Ruotsissa seilattavaa Archipelago Raidia kohtaan. Kisaan kuulemma mahtuisi vielä mukaan, vaikka startti olikin jo parin viikon päästä…Eikun ilmoittautumismaksua menemään!

Archipelago Raid (www.archipelagoraid.com) on pariinkin otteeseen arvioitu yhdeksi Maailman vaativimmaksi purjehdusseikkailukilpailuksi. Kuusipäiväinen tapahtuma kerää kahden hengen miehistöllä purjehtivia F18-luokan katamaraanipurjehtijoita Maailman joka kolkasta Tukholman, Ahvenanmaan ja Turun saaristoihin. Kisan aikana purjehtijat kiertävät suunnistusrastilta toiselle, reittien kulkiessa pääosin merkittyjen laivaväylien ulkopuolella. Seuraavan legin tiedot ja rastien koordinaatit annetaan vasta edellisen legin päättymisen jälkeen. Näin järjestäjä pystyy parhaiten muokkaamaan kisan kulkua sääolosuhteiden mukaan. Kaikkiaan rasteja kertyy kuudelle päivälle yhteensä 25-30 kpl. Kokonaisuudessaan kisan aikana reitin pituus on noin 500 – 600 merimailia, todellisen purjehditun matkan ollessa vielä enemmän.

Suomesta mukana oli vuonna 2009 Jannen ja Noran lisäksi kesällä Volvo Ocean Racen mukana maapallon kiertänyt Thomas Johanson yhdessä Uudesta Seelannista kotoisin olevan miehistönsä Brad Marshin kanssa. Brad on virka-aikana hommissa Paul Cayardin apuna RC-44 match racing-paatissa joko keulamiehenä tai pianossa, tilanteen mukaan. Kolmas Suomalaistiimi olivat kivenkovat Niemisen veljekset suoraan Turusta. Pojat olivat seilanneet Raidin jo kertaalleen, ja lähtivät kohentamaan edellisvuotista suoritustaan. Tiimiesittelyssä Niemiset totesivat suurimman vahvuutensa olevan sen, että he veljeksinä tuntevat toisensa hyvin. Se on kuulemma myös heidän suurin heikkoutensa.

Janne ja Nora lähtivät Silja Linen kyydissä kohti Tukholmaa mukanaan juuri paketista avattu Hobie Cat F18 Wildcat –kilpuri. Uuden veneen muodot lupasivat hyvää suorituskykyä. Paatin kisakuntoon saattaminen kuitenkin venyi viime metreille, ja purjeneulomoonkin jouduttiin turvautumaan vielä pari tuntia ennen kisan starttia. Kisa starttasi Tukholman liepeiltä Lidingön saarelta. Ensimmäinen kisapäivä sujui totuttelemisen merkeissä uuteen veneeseen. Tuuli keveni illalla, ja maaliin saavuttiin sysipimeässä yössä. Jo ensimmäisenä päivänä oli yksi Belgialainen venekunta rikkonut veneensä niin pahasti, että he saapuivat maaliin hinauksessa toinen runko kokonaan veden alle uponneena.

Toinen päivä valkeni vähätuulisena, ja vuorossa oli Ahvenanmeren ylitys legin päättyessä Eckeröhön. Tällä legillä Janne ja Nora purjehtivat parhaan sijoituksensa, heidän saapuessaan Eckeröhön yhdeksäntenä venekuntana. Kahden purjehduspäivän jälkeen X.O edustosto oli siis sijalla 14. Mukana oli tässä vaiheessa noin 25 venekuntaa.

Kolmas päivä – Disaster Strikes

Kolmas päivä valkeni kovatuulisena mutta aurinkoisena. n. 20 kts pohjoistuuli kuljetti katit ripeästi Maarianhaminan ohi Rödhamniin. Tällä legillä toinen kölievä osui kiveen ja katkesi. Onneksi eviä oli mukana 3 kpl. Rödhamnin jälkeen seuraava legi vei purjehtijat Lumparnin koillispuolelle Töftön saareen. Sieltä lähdettiin iltapäivällä jatkamaan kohti Maarianhaminaa. Reitti kulki salmen läpi, jota ympäröi matalikkoja. Eteen oli kaatunut toinen vene, ja kova myötäinen tuuli ei innostanut väistöön tuulen yläpuolelta joten koukkaus tuulen alta tuntui paremmalta vaihtoehdolta. Evät olivat kuitenkin hieman alhaalla, ottaen huomioon mahdollisuuden matalasta vedestä. Aurinko peilasikin pohjasta n. 10 metrin päässä edessä, mutta n. 15 solmun vauhdissa ei ollut mitään tehtävissä. Kuului vain naps naps, eikä veneen vauhti edes hidastunut, kun osuimme pohjaan. Toinen kölilaatikko oli kuitenkin antanut periksi, ja evä uponnut n. 30 mm rungon puolelle laatikon takana. Kolmesta evästä oli nyt jäljellä n. 0,4 kpl, ja toisen evän jäljelle jäänyt osa oli junttaantunut laatikkoon siten, ettei sitä voinut poistaa, vene olisi alkanut vuotaa heti vettä sisään.

Kisa jäi siis siihen, jatko oli pois laskuista kadonneen sivupidon johdosta. Tähän asti kilpailu oli hieno kokemus, ja toimi mukavana vaihteluna X-35 taktikon tehtäviin. Archipelago Raidissa voi sattua lähes mitä vain. Thomas Johanson lensi pariin kertaan omasta isopurjeestaan läpi veneen kaatuessa, ja eräs Saksalainen tiimi lensi peräkanaa omasta fokastaan läpi, joutuen myös jättämään leikin kesken. keskeyttämisestä huolimatta kisa oli kokonaisuutena Jannelle ja Noralle loistava kokemus, josta voi ammentaa tietoutta tulevissa purjehduksissa.

28.6.-4.7.2009/ Kiel- Hanko. Hoidettu! Kesä, kärpäset ja ongintaa. X.O: lla rulla, sprayhood ja TV/ DVD.

28.6.2009/ Loppusanat. Herättyämme majoituksesta luovuttiin, vene muunnettiin siirtokuntoon, kaikki purjeet,tarvikkeet ja osat pakattiin traileriin. Siirtoporukka aloitti oman taipaleensa kohti Helsinkiä, pääosa porukasta poistui Hampuriin lentokentälle, ja muutama ajeli trailerin kanssa Travemundeen lautalle. Tunti tunnilta alkoi kisatulos tuntua makeammalta ja makeammalta. Meiltähän sujuivat hyvin nämä kisat. Kisojen onnistuminen X.O. Sailing Teamin osalta johtuu mm.seuraavista ainesosista: tiimin jäsenten 100% sitoutuminen, perinpohjainen selvitystyö purjeiden ja rikitrimmin alueella, yleisen taitotason jatkuva kehittyminen ja tavoitteiden asettaminen riittävän korkeiksi. Lisäksi, 110% toimivan rantatiimin mukanaolo raskaalla kilpailuviikolla takasi purjehtijoille keskittymisen itse kilpailemiseen. Myös majoitus- ja muut järjestelyt antoivat omalta osaltaan rauhan keskittyä tuloksentekoon. Siis lyhyesti, kokonaisuus ratkaisi. Tulospuolella jotakin jäi hampaankoloon, tästä on hyvät asemat mennä eteenpäin jatkossa.

Lopputulokset

27.6.2009/ 4. kilpailupäivä. Todettiin, että mitali ei välttämättä ole täysin poissuljettu vaihtoehto. Kolmannelta sijalta olivat Puukenkäpojat laittaneet ammeensa lunastukseen, joten viimeinen kisapäivä siinsi lupaavana jengin mielissä. Tosin tietotoimisto oli kiekunut, että Hollantilaiset olivat saaneet hyvityksen perjantaipäivän lähdöistä, kun vene oli särkynyt. Yrittivät vimmatusti vielä vuokrata itselleen uuden ammeen rikottavaksi viimeiselle päivälle. Erityiskiitos muille, ettette taipunut euronipun edessä vieraan vallan edustajille, vaan kannoitte vastuunne Suomipojan tuloksenhaussa! Radalle lähdettiin lupaavissa tunnelmissa, keliä oli jälleen runsain mitoin, ja kaikki vaikutti hyvältä. Lähtö oli ok jälleen linjan puolivälin alapuolelta. Hyvä vauhti, hyvä kulma alkoivat tuottaa tulosta. Päätin kuitenkin ajattaa vähän keskemmäs rataa, ettei otettaisi liian isoja riskejä. Väärä päätös! Shiftit osuivat huonosti rytmiin, ja lukituttiin lopuksi styyran paikallisjunaan. Katastrofi-tunnelmissa sählättiin vielä viimeinen spinnujiippi maaliin, ja muutama konkurrentti pyyhkäisi siinä ohi. Mitali oli menetetty. Veneen kuolemanlaakson hiljaisuudesta kerättiin kourallinen purjehtijoita nollaamaan päät regatan viimeiseen lähtöön. Itse startti onnistui huonoiten koko viikon lähtöihin verrattuna. Ensimmäistä kertaa koko viikon aikana havaittiin ongelmia perämiehen, ison skuuttaajan ja taktikon välisessä viestinnässä pre-startin aikana, ja könysimme linjan yli pahassa välissä hiuskarvan varassa hengittäen. Anssi ja Johnny ajoivat hermoillaan ja taidoillaan, muu miehistö tervehtimällä horisonttia hengasi kädet pitkällään meidät sentti sentiltä parempaan asemaan. Kryssin kestäessä ilmoitin rail-boogielle, että joudumme valitettavasti tervehtimään horisonttia suorin käsin vielä kryssin loppuun asti, sillä näyttäisi, ettei eteen tulijoita ole. Lisävoimia hakattuihin ruumiita muistuttaviin riekaleisiin löytyi, ja X.O. kiersi yläprikan reilussa johdossa ennen kakkosvenettä Suomen Turun RoXannaa. Lenssillä oli rytmi hallussa, ja miehistö oli ymmärtänyt purjeveneen ja raitiovaunun eron etenemisdynamiikan osalta. Syke nousi kuitenkin alamerkillä, kun keulamies aloitti spinnun laskuproseduurit lievästi sanottuna konservatiivisen ajoissa. Johtoasema hupeni murto-osaan aiemmasta, mutta ehdimme kääntää kryssille ykkösenä. Ylämerkki tuli vastaan nopeasti, ja johtoasema oli jälleen selkiytynyt hieman. Spinnu aukesi oikein, ja toimivan layline-valinnan, sekä dynaamisen pumppaamisen ja painojen siirtelyn jälkeen ylitimme maalilinjan viimeistä kertaa hyvin ansaitulla ykkössijalla. Maaliintulon jälkeen alkoi spekulointi. Edellisen huonon lähdön jälkeen näytti kolmoseksi nousevan Saksalainen Celox-veneen miehistö. Heidän viimeinen lähtönsä kuitenkin epäonnistui, joten kaikki mahdollisuudet mitaliin olivat taas olemassa. Tallipäällikkö tilasi shamppanjat rantaan, MM-kisat oli päätetty X.O. tiimin osalta parhaalla mahdollisella tavalla.

Uutisia saunaan

Laiturissa odotti Patrik Sillmanin johdolla rantatiimi, joka tarjosi kuohujuomat heti koko porukalle. Myös telttasauna oli laiturin vieressä kuumana. Siirryttiin porukalla löylyihin rentouttamaan väsyneitä ruotoja kovien kelien jälkeen. Savukonekin oli ajoittain päällä, ja discopallo pyöri omaa rataansa saunan katossa. Kuumat löylyt toivat helpotusta, sillä saimme tiedon, että veneensä rikkoneet Hollantilaiset olivat saaneet hyvityksen myös viimeisestä kisapäivästä. Näin ollen he nousivat kolmansiksi Team X.O.:n eteen, ja työtä sijojensa eteen tehneiden oli tyytyminen neljänteen sijaan. Pieni vastainen shifti aiheutti jälleen hiljaisen hetken, mutta pian mieli kirkastui, ja palkintojen jaossa hurrasimme kaikille mitalisteille pienet numero nelosella varustetut peltimukit taskussa. Säännöt ovat sääntöjä, ja niitä voi kilpailun jury tulkita varsin vapaasti, kuten tuli jälleen havaittua.

Tiukan kisaviikon päätteeksi oli palkintojenjaon jälkeen vuorossa vielä pienet juhlat ja lyhyt yöuni.

26.6.2009/ 3. kilpailupäivä. Pohjois-Ruotsissa olevan korkeapaineen keskus ja Keski-Euroopan tulvat aiheuttanut matalapaine yhdessä tekivät kunnon olosuhteet kilpailualueelle. Kaikki muut Kielin viikon luokat pysyivät visusti satamassa, kun X35 fliitti rynkytti terävään vasta-aaltoon ulos merelle. Lautakunta jakoi VHF:n välityksellä tuulitietoa, ja päivän 1. lähtöön saatiin lukemaksi n. 20-23 solmua. Hyvä startti yhdessä toimivan ohjaamoyhteistyön sekä raivokkaasti hengaavan miehistön kanssa antoivat paikan auringossa ensimmäiselle ylämerkille. Spinnu ylös ja hyvässä surffihengessä kohti alaporttia. Muutama vene takana joutui nöyrtymään, ja huuhtelemaan saalinkejaan meressä puuskien seurauksena. Lay-line vei vähän oikealle ala-gatelta. Todettiin, että spinnujiippi on turha riski, ja myös Roxanna alkoi rakennella spinnua alas, jiipatakseen fokalla merkille. Meillä spinnun lasku meni kuitenkin pitkäksi, ja muutama vene ehti merkille ennen X.O.:ta. Pieni pettymyshän siitä tuli, kun onnistuneen lenssin päätteeksi jouduttiin nöyrtymään. Hyvä kryssi jälleen vasurin botnen kautta, ja lenssillä pystyttiin pitämään asemia paremmin. Edestä vielä kaatui yksi uhkaaja alta pois, ja 4. sija heti Turkulaisten jälkeen oli saavutettu. Päivän 2. lähdössä ylämerkin kiersi ensimmäisenä LauraX, kintereillään RoXanna ja kolmantena X.O.. Keli oli noussut reilusti ensimmäisen lähdön jälkeen, arviolta 24-26 solmuun. RoXanna nosti spinnun ja hetken päästä siitä oli jäljellä pelkät liikit. Anssi totesi, että kuljetaan virsikirjallakin 12-14 solmua, ei kannata riskeerata spinnua. Päästiin nousemaan RoXannan ohi kakkossijalle maaliin. Suomalaisten kolmois-lähtövoitto ei taida olla MM-kisoissa kovinkaan jokapäiväinen juttu. Nyt se oli kuitenkin painettu historiakirjoihin tiimien omassa kirjapainossa. Päivän kolmatta lähtöä ei enää ajettu, sillä tuuli nousi 35kts lukemiin rantaan saapumisen kanssa samassa juoksussa. Team X.O. oli kokonaistuloksissa tässä vaiheessa kolmantena.

www.sailing.org

25.6.2009/ 2. kilpailupäivä. Tuulta oli enemmän kuin keskiviikkona joten purjehdus tuntui jotenkin luonnollisemmalta, vaikka Suomessa pääosin harjoitukset oli purjehdittu kevyessä kelissä. Järjestäjä halusi lähettää 3 purjehdusta, joten päivästä tuli pitkä. Ensimmäisen lähdön viimeiselle lenssille käänsimme ykkösenä. Juuri ennen maalia edelle tunki kuitenkin Italian ”Lelagain”, tuleva maailmanmestari. Parin metrin marginaalilla hävitty lähtövoitto toi mieleen 2007 Mumm30 MM-kisat Italiassa, jolloin hävittiin lähtövoitto samalla marginaalilla. Toinen lähtö sujui ensimmäisen tapaan joutuisasti, maaliin saavuimme kolmantena Hollantilaisten ja Italiaanojen jälkeen. Startti linjan keskivaiheilta ja ensimmäisellä kryssillä vasen laita oli jälleen toiminut hyvin. Päivän viimeiseen lähtöön keli oli keventynyt, ja rikitrimmi jäi ehkä vähän tiukaksi. Lähdimme jälleen vasemmalle, kuten kaikki johtavat veneet. Ennen vasenta laylinea kuitenkin päätin, että otetaan vapaassa paikassa vähän oikealle, ja sen jälkeen nukahdin hetkeksi, emmekä päässeet enää oikeaan rytmiin. Lisäksi oikean laidan merkittävä shifti jäi koko vasemman laidan klungan kärsittäväksi. Ainoa lohdutus 21. sijaan oli, että lähes kaikki kärkiveneet saivat huonoimman sijoituksensa juurikin tästä lähdöstä. Palautus maan pinnalle tuli siis pikavauhtia. Silti parin hyvän suorituksen johdosta nousimme kokonaistuloksissa kuudennelle sijalle.

24.6.2009/ 1. kilpailupäivä. Ensimmäinen kilpailupäivä valkeni aurinkoisena ja kevyttuulisena. Klo 12 kipparikokouksessa opimme, että kilpailulautakunta oli ymmärtänyt roolinsa palveluntuottajana hyvin, siksi ammattimaiselta tuntui järjestäjän ote tekemiseensä. Järjestäjä suositti reilua kilpailemista, ja totesi, että kahden yleisen palautuksen jälkeen siirrytään suoraan mustan lipun sääntöön, ajan säästämiseksi. X-35 kilpailualueelle oli tunnin moottorimarssi, joten lähdimme navigoimaan meduusametsän läpi hyvissä ajoin ennen ensimmäistä starttia. VHF alkoi laulamaan tietoja tulevasta radasta ja starttiproseduureista. Hyvää palvelua. X41-luokka starttasi ensin samalta radalta, sitten lähtölinjaa jatkettiin, ja X35 fliitti matkaan. Päätimme ottaa konservatiivisen lähdön linjan puolivälin tietämiltä Deckmanin avustamana. Saimme raivattua melko vapaan paikan, ja purjehdittua ensimmäisen kryssin vasenta painottaen omaan ajoon keskittyen. Ylämerkin lähestyessä oli ilo todeta, että olimme kolmansina. Kun lenssille käännettiin, oli viiden parhaan joukossa 3 suomalaista. Hienosti sujuu! Kevyt lenssi ei kuitenkaan sujunut aivan odotetusti. Jouduimme ehkä turhan keskelle rataa, ja myös ajotekniikan osalta vauhti ei ollut paras mahdollinen. Muutamia veneitä pääsi ohitse, ja toisella kryssillä emme päässeet ajamaan yhtä vapaasti kuin ensimmäisellä. Toinen lenssi oli vähän parempi kuin ensimmäinen, mutta maalissa sija 12 ei ollut tyydyttävä hyvään ensimmäiseen kryssiin nähden. Seuraavassa lähdössä emme päässeet yhtä vapaasti ajamaan luovia, ja pieni taktinen virhe aiheutti tiukassa yksityyppiluokassa sijojen menetystä siten, että kympin huonommalta puolelta oli nousun kannalta rajoittimet vastassa. Kiersimme alamerkin kahdenkympin huonommalta puolelta, ja oivallinen toinen kryssi antoi loppusijaksi 13. Kokonaistuloksissa olimme 1. päivän jälkeen 12.

23.6.2009/ Harjoituspurjehdus meduusametsässä. Tiistaina pääsimme tositoimiin merelle kokeilemaan venevauhteja muita osallistujia vastaan. Sataman edustalla oli kourallinen veneitä kokeilemassa erilaisia trimmejä. Vettä alueella oli litrakaupalla, mutta merikortin mukaan kivikot ja matala vesi vaanivat juurikin tuolla keskellä line-uppia. Purjehdimme LauraX:n kanssa vauhtivertailua, kun miehistö alkoi kuuluttaa matalaa vettä edessä. Meri oli täynnä meduusoja, joten oli vaikeaa erottaa, oliko pohja todella näkyvissä, vai ainoastaan isompi lauma noita ihmeellisiä hyytelöannoksia. Navigoimme selvemmille vesille, ja trimmitkin näyttivät olevan enimmäkseen kunnossa. Emme olleet salamannopeita muita vastaan. Toisaalta, akuuttia jalkoihin jäämisen vaaraakaan ei näyttänyt olevan. Hyvä. Illalla oli bemarin teltalla virallinen regatan avaus-illallinen, jonka nautimme täysipainoisesti ja ilolla.

22.6.2009/ Miehistön punnitus ja Cousteaun jäljillä

Luokkasäännön mukainen 640 kg maksimipaino oli puhuttanut porukkaa jo talvesta lähtien. Yleensä miehistöt purjehtivat 7-8 hengen porukalla. Meillä oli 9 purjehtijaa. Painon kanssa oli siis tarkkaa. Ennakkomittaukset antoivat ymmärtää, että kaikki eivät olleet päässeet asetettuihin tavoitepainoihin, ja että virallinen kisavaaka näytti yllättävän korkeita lukemia. Aamulla osa miehistöstä viihtyikin lenkillä, osa saunoi telttasaunan kovissa löylyissä, ja osa kantoi veneestä edelleen varusteita pois. Puolenpäivän aikaan alkoi matala nestetasapaino näkyä sen verran, että suuntasimme kohti kisavaakaa. Tyly tulos oli, että olimme 1,4 kg ylipainoisia. Tarkistuslaskenta kuitenkin osoitti, että kyseessä oli kirjurin virhe, ja selvisimme punnituksesta n. 3,5 kilon marginaalilla. Tästä oli hyvä jatkaa tukevalle pihvilounaalle muutamien ohrapirtelöiden säestämänä.

Lounaan jälkeen oli ohjelmassa veneen jatkovarustelua, sekä keulapurjeen foilista pudonneen metalliosan etsintä satama-altaan pohjalta. Saimme puhuttua Espanjalaiselta Tobalilta sukelluskamppeet lainaan, ja Calypson päällikön hengessä vajosin hyytävän satama-altaan pohjalietettä tonkimaan. Edellinen sukelluskerta suurella valliriutalla sai vähän uudet kasvot tämän kokemuksen valossa. Happipullolla varustettu harakka lukitsi katseensa lietteestä pilkottavaan kiiltävään metalliin, ja vene oli jälleen ehyt.

21.6.2009/ Kisavalmisteluja. Veneen tyhjennys aloitettiin sunnuntai-aamuna kunnon yöunien jälkeen. Muu miehistö saapui paikalle iltapäivän kuluessa. Heloja vaihdettiin uusiin, köysistö käytiin läpi, ja veneestä tyhjennettiin kaikki turha tavara pois. Hellu oli varannut majoituksen maaseudulta kodikkaasta kartanosta, jonka uumeniin majoituimme kisaviikon ajaksi. Mikko saapui veneen varustetrailerin kanssa illalla, joten maanantaina päästäisiin jo tositoimiin. Kisatoimistosta selvisi, että rekisteröinti, mittaukset ja punnitukset alkaisivat nekin maanantai-aamuna. Aamulla kannettaisiin kisapurjeet veneelle, ja kaikki veneen siirtoon liittyvä rekvisiitta traileriin.

18.-20.6.2009/ Kalmar – Kiel. Hellu oli hälytetty apuun miehistövajetta paikkaamaan, ja oli näinä hetkinä saapuva Kalmariin. Tankkasimme dieselit täyteen, ja kävimme myös ruokakaupassa. Seuraavalla legillä oli ohjelmassa myös Juhannuksen vietto. Köydet irtosivat Kalmarista torstai-iltana klo 21. Purjehdimme hyvässä säässä skuutit vähän kireästä auki Kalmarin suntista ulos Ruotsin kaakkoiskärkeä kiertämään. Aamulla perjantaina olimme jo avomerellä, ja veneen keula kohti Bornholmia. Sää oli upean aurinkoinen, ja kuohuviini-aamiainen mansikoiden kera maistui makealle, elämän ohella. Päivä meni kuin siivillä, ja meri oli safiirin sininen. Iltaa kohden tuuli alkoi voimistua aina 40 solmuun asti, rahtilaivat lisääntyä ja myös merenkäynti lähti käyntiin voimalla. Saksan rannikolla Sassnitzin lähettyvillä otimme isoon 2. reivin ja purimme fokan pois. Sitten kone max. sallituille kierroksille, ja kryssimään kohti Kieliä. Aallot pesivät kantta ja istumalaatikkoa ahkeraan, ja kova merenkäynti söi myös miehistöä rotan lailla. Aamuyöstä lensin vielä paapuurin myrskypunkasta styyran puolelle karttapöydän jakkaraa päin. Olkavarresta kuului ikävä rusahdus, ja kipu viilsi tajuntaa. Aalto heitti venettä sen verran, ettei punkassa pysynyt. Vapautimme Hellun kanssa Anssin ja Noran vahdista, ja oli todettava, että vaikuttivat aika uitetuilta koirilta kun vettävaluvina, kaikkensa antaneina katosivat riisuutumaan ja nukkumaan. Hellun äidin lihapullat toivat kaivattua energiaa peliin mukaan, ja kelikin alkoi viimein lauantaina iltapäivästä rauhoittua. Alkuillasta ohitimme Fehmarnin saaren, ja siitä enää yksi selkä terävään vasta-aaltoon koneella jyskyttäen saavuimme Kieliin lauantai-iltana vähän ennen puoltayötä. Ehdittiin vielä yhdelle oluellekin.Veneen siirto siis kesti muutaman tunnin yli viikon, eikä aikaa oikeastaan hukattu mihinkään epäolennaiseen missään vaiheessa. Olimme ohittaneet toiset Suomalaiset X-35 –veneet edellisyön kovassa tuulessa.

16.-18.6.2009/ Utö – Kalmar. Kova tuuli jatkui Utössä. Nukuimme myrskyn aiheuttaman väsymyksen pois, ja tiistaina klo 14 lähdimme matkaan kohti Kalmaria. Porukassa olivat mukana enää Janne, Anssi sekä Nora, sillä loppuporukalla tulivat aikataulut vastaan edelleen vastaisena puhaltavien tuuliennusteiden muodossa. Matkaan päästyämme keittelin tomaattipastan miehistölle. Hanasta ei tullut vettä. Missä vika? Veneen vesitankki oli tyhjentynyt matkalla Helsingistä Utöhön. Onneksi vettä oli kanisterissa mukana riittävästi kolmelle purjehtijalle. Tuulta oli hyvin tarjolla, eikä se ollut vastainen. Myöhemmin siirryimme koneajoon, ja kyllä sitä aurinkoista spinnukeliäkin oli muutaman tunnin verran tarjolla. Öölannin pohjoiskärjen tasalla tuuli kääntyi vastaan, ja alkoi nousta. Koneella vasta-aaltoon jyskyttäen olimme torstai-aamuna klo 05:30 Kalmarin sillassa kiinni.

14.-15.6.2009/ Utö-Utö ”100nm Lounaspurjehdus”. Matalan keskus oli lähettyvillä, matkalla kohti Ruotsia. Ennusteen mukaan oli mahdollista purjehtia ensin kohti Sandhamnia, jotta varmistetaan, että pysytään keskuksen länsipuolella, ja myötäisissä tuulissa suunnataan kohti Visbytä. Seuraavaksi aamuksi ennuste näytti 30 solmun länsituulta. Köydet irtosivat Utön sillasta klo 15. Matka alkoi purjeilla edelleen itäisessä tuulessa. Tuulen tyyntyessä arvasimme, että keskuksen kiertäminen länsipuolitse ei onnistunut aivan elokuvien tapaan. Ajoimme koneella kaikki purjeet ylhäällä, kun tuuli alkoi. Tuulennopeus nousi noin minuutissa 5 solmusta arviolta 30 solmuun. Ensin isopurjeen reivaaminen pohjaan saakka. Sitten laskemaan kookas fokka. 2 reiviä isossa oli liikaa, joten fokan laskeminen oli vaikeaa. Tuuli oli noussut jo merkittävästi lisää, kun päätimme vaihtaa isonpurjeen trysailiin (myrsky-isopurje). Kun trysail saatiin vetämään, oli sekin jo käytännössä liikaa, sillä kovimmat puuskat löivät venettä nurin vaikka mastossa oli vain nenäliinan verran kangasta. Sprayhood olisi kaivannut snörppejä liikkeihinsä, sen verran kankaat räpättivät puhurissa. Aallot olivat kasvaneet teräviksi seiniksi, joista osa sortui suoraan istumalaatikkoon. Eteneminen tällä purjevarustuksella oli vaikeaa, joten päätimme kääntää keulan takaisin Utötä kohti, sillä venettä ei käsityksemme mukaan oltu suunniteltu näihin olosuhteisiin. Kovinta tuulennopeutta on vaikea arvioida ilman mittareita, mutta meren vaahtoisuudesta päätellen se voisi olla 50 tai 60 solmun luokkaa. Kiinnitimme köydet Utön siltaan maanantai-aamuna klo 8. Meripelastuksen päivystäjä kehui toimintaamme vaikeissa olosuhteissa.

13.-14.6.2009/ Helsinki- Utö. Kisan jälkeen rannassa tavattiin loput veneen siirtoon lähtevästä porukasta, ja ruokaa ja juomaa alkoi virrata paatin uumeniin. Noraksi itseään kutsuva purjehtija-neiti saatiin vielä laiturilta mukaan lisävahvistukseksi. Ensin pyydettiin apua kisapurjeiden viikkaamiseen. Sitten ehdotin, että lähdehän kanssamme Saksaan. Hyvä keikka tiedossa, 2 tuntia lähtöön. Homma Roger, Nora lähti pakkaamaan laukkua, ja etsimään mäyräkoiralle hoitopaikan. Ensiluokkaista ennakkoluulottomuutta, sanoisin. Dieseliä tankattiin veneen oman 60 litran tankin lisäksi 130 litraa kanistereihin. Näin saatiin aikaiseksi vähän petrokemiallista omavaraisuutta, mikäli koneajoa tulisi paljon. Köydet irtosivat Hoskin bensalaiturista klo 20 lauantai-iltana 13.6.. Kevyessä tuulessa suuntasimme kohti Porkkalaa koneella ajaen. Ukonilma nousi kuitenkin yllättäen päälle, ja salama iski varsin lähelle venettä, antaen ruorimiehelle tuntuvan sähköiskun. Sähkönpurkaus oli käynyt antamassa kuolemantuomion myös B&G:n prosessorille, sillä kaikki mittarilukemat katosivat, ainoastaan ohjaussuunta-tieto oli käytettävissä sähkökompassin kautta. Matka eteni vesisateessa, ja Porkkalasta suuntasimme avomerelle. Purjeet saatiin vetoon, ja myötäinen tuuli alkoi kuljettamaan ripeästi kohti Utötä. Nora näytti kyntensä surffaamalla gepsuun lukemaksi 15,3kts. Se jäikin toistaiseksi uudeksi nopeusennätykseksi. Saavuimme Utön hiljaiseen satamaan sunnuntaina klo 13. Baskin Kallen äiti Iiris tarjosi kahvit porukalle, ja päästiin tarkistamaan säätiedot netistä. Vastaisia tuulia oli luvassa sen verran, että Salla joutui suuntaamaan Utöstä takaisin sivistykseen. Kaason tehtävät juhannushäissä odottivat, eikä niistä sopinut myöhästyä.

12.-13.6.2009/ 2Star race. Kalentereita selailtiin ahkeraan keväällä, ja lopputuloksena todettiin, että veneen siirtopurjehdukseen Helsinki- Kiel (n. 650nm) kannattaa varata n. 5-6 vrk aikaa. Riihelän Janne ja Lydenin Anssi ottivat tämän osan logistiikasta harteilleen. Lämmittelyksi päätettiin ajaa, Helsinki 2Star Race. Keli oli kevyttä, ja ilmeisesti muutenkin sopiva X35:lle, sillä Team X.O. ylitti maalilinjan reilulla marginaalilla ennen toisena purjehtinutta IMX-40 venettä. Golf-tasoituksilla mitattuna homma ei mennyt ihan nappiin, mutta ennen lähtöä asetettu tavoite oli saavutettu. Kisan n. 120 mailin radan kiertoon meni veljeksiltä aikaa n. 20 tuntia.

5.-7.6.2009/ Volvo Suursaari race

31.5.2009/ WB SAILS rtb. Erittäin kevyessä tuulessa ja hellenumeroissa saatiin purjehdittua kaikki suunnitellut lähdöt (3 kpl). Aamupäivällä ensimmäisessä lähdössä otimme venekuntamme ensimmäisen voiton. Voitto saavutettiin selvällä erolla muihin. Toiseen lähtöön lähdettiin hyökkäämään, saavutuksena 7m yli viivan lähdössä ja paluu alkuruutuun. Saimme kuitenkin kirittyä kolmannen tilan. Viimeiseen lähtöön tuntui tuulen nousseen ja kiristimme rikiä hivenen. Lähdön hetkellä tuuli oli jo 12kn tws. Ensimmäisen kryssin aikana tuuli kuitenkin putosi ja me purjehdimme huonosti. Saavutuksena viides sija eli viimeinen. Sarjalla 1-3-5  sijoittuimme kolmanneksi. Voiton vei selkeästi RoXanna (2-1-1) ja toiseksi Laura X (4-2-2). Ilahduttavaa oli nähdä sijoitusten ristiinmeno ja Diavoletton kulku luokkaliiton uusimpana venekuntana. Vaikka kotimassa meitä on vain viisi, on kilpailumme erittäin tasokasta. Tekemisen meininki on kaikilla venekunnilla korkealla tasolla.

Kahden kilpailun jälkeen kotimainen X-35 ranking jää kesätauolle MM kilpailuiden ja kesälomien ajaksi. Ranking tilanne 31.5.2009;

1. Laura X (1-2), 2. RoXanna (3-1), 3. X.O (2-3), 4. Epsilon (4-4),                    5. Diavoletto (5-5)

26.5.2009/ Kuluvalla viikolla ajoimme yhteistreeniä Laura X: n kanssa, Treenin ohessa Aki Rask kävi kuvaamassa venettämme. Tarkoituksenamme oli saada materiaalia tänne sivuillemme ja trailerimme teippauksiin. Treeni itsessään ajettiin tyyntyvään keliin uusilla D4 purjeilla. Kuvista näkyy miltä ne näyttävät.

24.5.2009/ SUUNTO CUP. Lauantaina vesisateen vallitessa tuuli tyyntyi täysin emmekä päässeet purjehtimaan kuin yhden startin. Tuloksena kolmas sija. Vaikka venevauhtimme on ollut kohtalaisen hyvää tuli nyt turpiin selkeästi. Eromme ovat pieniä ja virhe taktiikassa kostautuu rajusti. Sunnuntaina saatiin purjehdittua kaksi starttia mistä tuloksena 2 toista sijaa. Sarjalla 3-2-2 saavutimme kilpailun toisen sijan. Laura X voitti selvästi puhtaalla 1-1-1 sarjalla. Kolmantena RoXanna ja neljäntenä Epsilon. Emme pystyneet todella haastamaan Laura X: ää vielä, seuraava mahdollisuus tulee tulevana sunnuntaina kun purjehditaan WB rtb kilpailu. Uudet WB- Sailsin D4 purjeet näyttävät toimivan eikä meillä ole ongelmia venevauhdin kanssa.

10.5.2009/ Olemme harjoitelleet tarkalleen 3 viikkoa sitten veneen laskun. Tänä aikana miehistön roolit ja paikat alkavat olemaan selviä. Manööveriharjoitus jatkuu hienosäädöllä ja pääsemme keskittymään jatkossa enemmän trimmeihin ja vauhtiin. Harjoittelun ohessa olemme testanneet uusia purjeita ja tehneet muutoksia rikitrimmeihin. Näistä voimme vain sanoa että näyttää hyvältä. Lopullinen kalenterimme kilpailuiden osalta on päivitetty ja tulemme ratapurjehduksen ja MM- kilpailuiden lisäksi taistelemaan kotimaisessa IRC rankingsarjassa. Veneemme on tällä hetkellä HSK: lla, mihin on kokoontunut kaikki suomalaiset X-35 venekunnat. Luokkaliiton järjestämänä sieltä purjehditaan yhteisharjoituksia tähtäimenä edellä mainitut MM- kisat.

19.4.2009/ Pitkän ja rankan kunnostuksen jälkeen X.O laskettiin veteen tänään. Spekulointia pohjan tasaisuudesta ja sen merkityksestä vauhtiin käytiin myös meidän veneen alla. Mikä on riittävä sileys hionnan jäljiltä? Tämä jää nahtäväksi, ja saatetaanpa hiontaa tehdä vielä käuden edetessä. Vene on vedessä ja treenit voivat alkaa. Oikeasti jo tulevana tiistaina ollaan ulkona ensimmäistä kertaa.

23.3.2009/ Onko niin että mitään ei ole tapahtunut projektille alkuvuonna? Ei pidä paikkaansa. Sitten viimeisten uutisointien jälkeen olemme tehneet rutkasti työtä kesää silmällä pitäen. Tiivis yhteistyö WB- Sailsin kanssa on pitänyt trimmaajat tiivisti työllistettyinä purje- ja rikin kehitystyössä. Erilaiset simulaatiot ja niiden pohjalta purjeen muodot ovat nyt selvillä ja purjeet tuotannossa. Miehistön rooleja on hiottu runsaasti talvella ja siihen liittyen tehty käsikirjaa. Tästä käsikirjasta taitaa nyt olla EVO6 menossa. Kevään lähestyessä veneen kunnostus on aloitettu ja tarvikkeita hankittu. Majoituksia ja lentoja varailtu koko kaudeksi. Ohjelmaa kilpailuiden ja harjoitusten osalta tarkennettu ja kontrollipunnitukset seurannassa. Kaiken tämän lisäksi treenaaminen hiihtoladulla ja muualla on pitänyt mielen korkealla. Tästä se jatkuu!!!